Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin!

Saatiin tuossa 5.12 harjoittelu päätökseen, jonka jälkeen ollaankin oltu autuaasti lomalla, jostakin johtuen on tämän blogitekstinkin kirjoittaminen hieman viivästynyt. Pahoittelut siitä.

lempipaikka<3

Yhden viikon vietimme lomastamme vielä Kakamegassa, asioita selvitellen ja hakien opettajilta allekirjoituksia harjoittelun papereihin. Tähän olikin hyvä varata aikaa, sillä Afrikkalainen aikakäsitys pittää osata ottaa joka asiassa huomioon. Tänä aika tehtiin kuitenkin päiväreissu Kisumuun ja otimme veneretken Victoria järvelle. Kyseessa on maailman toisiksi suurin makeajärvi. Syvimmillään järvi on kuulemma 80metriä ja järvestä kuuluu n.6% kenialle loput Tansanialle ja Ugandalle.

Perjantaina 13 päivä joulukuuta matkustimme autolla Eldoretiin. Eldoretissä yövyimme mukavassa Rosewood Gottage- nimisessä paikassa. Eldoretissa lauantaina katsoimme Western Bull:sien pelin kaatosateessa. Onneksi saimme istua autossa peliä katsomassa niin emme kastuneet! 

Dubaissa oli melkosen kylmä öisin!

Kuningaspedit!

Rosewood:ia

Rugby-peliä!

Sunnuntaina 15.12 suuntamme vei Nakuruun tuttava perheemme luo. Matka kulki Matutulla eli toisin sanoen pienellä valkoisella minibussilla. Matutu oli ihan täyteen ahdattu ihmisistä ja heidän matkatavaroistaan. (Taisi olla meidän matkatavaroita suurin osa) 3tunnin ajomatka koetteli siis kyllä kärsivällisyyttä. Nakurussa vietimme Suomi täytteisen viikonlopun! Voitte vaan kuvitella mille maistui 2,5kk tauon jälkeen perussuomalainen ruoka; perunamuusia ja lihapullia! Taivaalliselle!  Kyllä sitä osaakin olla jo ikävä suomalaista ruokaa! <3 

Nakurusta otimme maanantai iltana yöbussin kohti tänne Mombasaa. Matka kesti hurjat 12 tuntia ja niinkun eräs ystämme varoittelikin; bussiin kannattaa pukeutua kevyesti, Kuuma ja kostea ilma iskee päin kasvoja kun bussi lähestyy kohti Mombasaa.  Ja aivan oikeassa hän olikin, ilmasto on melko saunamainen :D                                                   

Tuktuk:in kyydissä!

Yöpaikan saaminen olikin pienoinen ongelma, mutta taxikuskin avulla, löysimme erittäin mukavan asunnon. Talon yläkerta on siis kokonaan meidän käytössämme. 2makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone ja erittäin isoparveke. Alakerrassa on sitten uima-allas joka myöskin on meidän käytössämme.       

                         

Asuntoa

Pöytä on katettu! Tonnikalasalaattia<3

Suomi-turisti!       

Ja täällä Mombasassa ollaan nautittu, No tietenkin aurongosta! Sekä myös uima-altaasta. :))

Muutamaa reissua täällä Mombasasa ollaa suunniteltu niistä sitten myöhemmin! 

Aurinkoa!

Vapaa-aika!

Vaikkakin pääsääntöinen tehtävämme tällä reissulla onkin harjoittelun suorittaminen niin kyllä sitä vapaa-aikaakin löytyy.  Usein Iltaisin ennen pimeän tuloa olemme käyneet läheisellä urheilustadionilla juoksemassa tai tämä ollessa kiinni käyneet kiertämässä lenkin lähiympäristössä. Yllättävän vähän lenkkeilijöitä täällä on kyllä näkynyt! Korkeintaan aamuvarhaisella ollaan nähty jonkun juoksentelevan kadulla. Kenialaiset ovat muuten tosi hitaita kävelijöitä ja heidät näkkee yleensä juoksevan vain silloin kuin sataa. Elämä pysähtyy täällä kokonaan sateen vuoksi, ja myöhästyminen sateen vuoksi ei ole epätavallista.

Kaupunkia

 Koululla järjestettävää aerobic:iä tullut kans kokeiltua. Puiset matalat steppi laudat ja pieni kuuma sali ei oikein innostanut käymään useammin. Kun kuntosalia ei ole lähimailla käytettävissä niin kyllä silloin edelleen on se juokseminen se mun juttu.

Viikonloppuisin olemme menneet sään salliessa ottamaan aurinkoa Golf- hotellin uima-altaalle tai savanna:lle.  Yhtenä lauantaina olimme katsomassa härkätaisteluja! Härkätaistelut kuuluvat voimakkaasti Kakamegan kulttuuriin niin pitihän sitä mennä hieman paikalliseen kulttuuriin tutustumaan.          

aurinko <3

Härkätaistelu järjestettiin isolla pellolla ja sitä oli erittäin monet katsomassa. Härät ja ihmiset ovat siis kaikki samalla pellolla ja härkien ohjeistajat yrittävät saada härät taistelemaan keskenään. Aika usein härät kuitenkin rynnistivät väkijoukkoa kohti. Siinä sai kyllä silloin juosta henkensä edestä pakoon. Ei ole mikään mukava tunne kun iso vihainen härkä rynnii kohti. Erittäin suosittuja tapahtumia näyttävät silti olevan, hengenvaarallisuudestaan huolimatta.

Bull-fights

Kenialaiset ovat aivan jalkapallofaneja! Jääkiekkoa täällä ei tunneta.  Kaveriporukassa tullut yksi jalkapallopeli katsottua alakerran baarissa. Mutta Rugbya ollaan oltu seuraamassa ihan livenä, kun tuttavamme pyysi meitä sinne. Rugbyn säännöistä emme kyllä tienneet yhtään mitään, mutta kukapa nainen ei tykkäisi katsella miesurheilijoita!

Rugby-peli täydessä vauhdissa

Pedikyyrissä tuli käytyä ensimmäistä kertaa elämässä! Suomessa ei ole tullut käytyä opiskelijalle kalliiden hintojen vuoksi, mutta täällä kauneudenhoitopalvelut eivät ole kyllä hinnalla pilattu!  Kävimme läheisen ostoskeskuksen Nakumat:in yläkerrassa olevassa Style Secret- nimisessä salongissa. Erittäin ammattitaitoista ja ystävällistä porukkaa. Ja kyllä näistä kynsistä ihan somat tuli vaikka itse sanonkin.

Somat varpaan kynnet ja vähemmän somat varpaat

Keniassa on vain enää yksi ainoa sademetsä jäljellä ja sattuu olemaan juuri täällä Kakamegassa. Kävimme siellä tutustumassa ja voin kyllä sanoa, että sademetsä yllättävän upea paikka! Aika vähän eläimiä siellä näimme, sillä apinat olivat korkealla puussa ja sen verran arkoja ihmisille, että heti meidät nähdessään menivät ne piiloon. Sademetsässä on perhoslajeja 488 erilaista ja aika monta kaunista perhosta näimmekin. Kävelimme noin 12km lenkin metsässä pienelle vesiputoukselle. Varmasti kauemminkin metsässä olisi viihtynyt kävelemässä, mutta meidän piti kiiruhtaa takaisin, sillä pimeä alkoi jo laskeutumaan.

Tosi vanha puu ja turistit

Viidakko

Kuin satumetsä

Ja loppuun vielä  jamaicalainen biisi, joka  näemmä aika kova hitti täällä baareissa:

Vastasyntyneiden ja lasten kanssa

Viime ja tämän viikon olemme suorittaneet harjoittelua aluksi Newborn-unit:issa ja sen jälkeen Pediatric wardi:illa.

Aamuaurinko paistaa sairaalan ulkokäytäville

Erittäin mielenkiinnolla näissä yksiköissä olin tutustumassa työskentelyyn ja itsekin työskentelemässä, sillä pediatriaa olen miettinyt jossain vaiheessa syventävien opintojen aiheeksi. Pidän lapsista kovin, mutta näiden osastojen jälkeen huomaan, että pienen lapsen kipua ja pois menemistä on paljon hankalampi käsitellä kuin iäkkäämmän ihmisen. Lisäksi hoitaessa pienen vauvan kaikkia tarpeita, työvuoron ajan päivästä toiseen, kiintyy vauvaan kovin..

Vastasyntyneiden osastolla olivat siis hoidossa pienet keskosvauvat ja täysaikaiset vauvat, joilla oli yleensä hengitysvaikeuksia tai muita komplikaatioita tullut synnytyksessä. 

Tulosyitä vastasyntyneiden osastolle

Vauvalla ruoka-aika!

Sairaala oli kuulemma saanut kahdeksan keskoskaappia lahjoituksena Espanjasta. Keskoskaapissa yleensä saattoi kaksikin pientä keskosta lepäillä vierekkäin. Äidit tulivat osastolle aina kolmentunnin välein ruokkimaan vauvojaan. Suurin osa keskosista pystyi itse rintamaitoa imemään, mutta ne jota olivat liian pieniä vielä, heille laitettiin rintamaitoa nenämahaletkun kautta menemään mahalaukkuun.  Äidit osallistuivat siis todella suuresti lapsen hoitoon ja tähän heitä kannustettiinkin.  Hoitajille jäi lähinnä keskoskaappien puhtaudesta huolehtiminen ja lääkehoidon toteuttaminen. Tämän lisäksi hoitajat tarkkailevat ja monitoroivat keskosvauvan vointia ja painon kasvua.  Yllättävän voimakas potkija voi olla vähän päälle kilon painoinen vauva kun se ei tykkää esim. puhtaan liinan vaihtamisesta alle. Valitettavasti niitä heikompiakin tapauksia, sitten oli myös joukossa, jotka makasivat vain liikkumatta selällään hengittäen vaivalloisesti..   Osastolla oli vain yksi toimiva happilaite, josta sitten tippapullosta tehty hapen jakaja.  Ainakin mielikuvitusta saanut käyttää keksiessään, kuinka kaikki lisähappea tarvitsevat happea saavat.

Täysiaikaisista vauvoista suurimmalla osalla oli hengitysvaikeuksia. Näiden vauvojen vointi kyllä parani silmissä lisähapella ja liman imemisen jälkeen.  Pienet keskosvauvat nukkuivat lähes koko ajan syöttöjen välissä, mutta nämä hieman isommat vauvat osasivat kyllä vaatia huomiota. Eräs orpovauva vei kyllä meidän sydämen täysin! Aamupesuja ja vaippojen vaihtamista sekä hyssyttelyä. Tämä vauva rauhoittui nukkumaan vasta kun sai olla jonkun sylissä tuuditettavana.

tähtisilmä

Pediatrisella osastolla lapsen ainakin toinen vanhemmista yöpyi lapsen kanssa osastolla. Voitte kuvitella kuinka paljon väkeä osastolla on kun sisätautipuolella potilaita on jopa 56 kappaletta. Tällä osastolla tehtävänämme oli lähinnä lääkkeiden jako. Hieman stressiä ja harmaita hiuksia tuotti jakaa niin monet lääkkeet, yrittäen tulkita epäselviä kirjauksia. Mutta ilman suurempia ongelmia suoriuduimme tästä! Yleisin syy lasten osastolla oloon oli yllättäen malaria ja siitä johtuva anemia. Pneumoniaa eli keuhkokuumettakin näytti olevan yllättävän monella.

Lääkkeidenjako kärry

Tulosyitä lastenosastolle

Kirurginen pediatrian puoli olikin sitten hieman pienempi yksikkö. Sinne lapset tulivat joko ennen leikkausta seurantaan tai leikkauksen jälkeiseen hoitoon. Myös tapaturmat kuten palovammat ja murtumat usein olivat potilaan hoitoon tulosyynä.  

Osaston ulkoseinää

Kyllä se raapaisee sydämestä kun pienelle lapselle tehdään kipeitä hoitotoimenpiteitä pakolla.  Erittäin pahoja palovamma tapauksia näimme, monessa aiheuttajana oli ollut kuuma vesi, jota käytetty esim. ruuan laitossa. Täällä palovammoja hoidetaan pitkälti palovamma-voiteella, jonka sisällöstä en oikein saanut selvää. Nesteytystä, tulehduksen ennalta ehkäisemistä ja hoitamista antibiooteilla ja kivun hoitoa pitkälti osaston toiminta palovamma tilanteessa.  

Ei ollut mukavaa olla se ilkeä hoitaja, joka laittaa kirvelevää lääkeainetta kanyylista suoneen. 

tauolla

hoitajien kanslia

Sairaalan kauhut

Ollaan jo oltu kuukausi harjoittelussa sairaalalla. Kaikenlaista sitä on tullut nähtyä ja välillä jopa saanut tehdäkkin. Osastolla on aina meidän lisäksi ihan kauheasti opiskelijoita ja vuorossa voi olla vain yksi valmis sairaanhoitaja töitä tekemässä. Opiskelijat siis tekevät täällä oikeastaan kentällä kaiken työn. Kilpailua on siitä kuka potilasta saapi hoitaa ja me valkoisina valitettavasti jäämme usein kakkosiksi. Pittää vaan röyhkeästi ”omia” potilas itselleen ja pittää muut kaukana, jos haluaa tehdä jotakin muutakin ku vaan katsoa.

Olemme siis nyt olleet synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla (Postnatal-ward).

Synnytysosasto koostuu: 

 -sisäänotto huoneesta, missä tehdään äitien tulohaastattelu ja sisätutkimus                            

 - Kahdesta ”synnytyssalista” jossa kummassakin on noin neljä vuodetta vierekkäin   sekä                                               

 - Käytävästä, jossa on hoitajien työpöytä sekä kolme lämpötasoa.  

synnytyssali

 Ykityisyyttä ei ole siis täällä olemassa ja selvästikkin Suomessa synnyttäminen on luksusta verrattuna menoon täällä.  Täällähän naisille ei ole tarjottavissa mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ainoastaan selän hierontaa käytetään. Eräs hoitaja tokaisikin, että oikea afrikkalainen nainen synnyttää ilman lääkkeitä ja kysyi, että miksi toimimme raamatun vastaisesti kun tarjoamme kivunlievitystä..  Lapsiahan afrikassa kuitenkin syntyy kuin sieniä sateella ja ruuhka-aikana onkin elo-syyskuu, sillä joululomien aikaan monen raskaus alkaa. Ruuhka-aikana voi jopa olla yli 50 synnytystä päivässä kyseisellä osastolla.            

Olemme päässeet todistamaan noin 10 synnytystä ja 3 keisarileikkausta. Valitettavan usein täällä annetaan äidin revetä ennen kun tehdään episitiotomia. Episitiotomian tekeminen onnistuu erittäin heikosti tylsillä ”saksilla” ja puuduteaineiden ei anneta vaikuttaa tarpeeksi.. Napanuoran katkaiseminenkin on yllättävän haasteellista kun sakset on tuhannen vanhat ja tylsät.. Vastasyntyneen virvoittelua olemme itse päässeet tekemään ja muutaman kerran nähnyt myös vastasyntyneen elvytystä. Resurssien puute ja hoitohenkilökunnan taitamattomuus on valitettavasti johtanut vauvan menetykseen.. Happilaitteet eivät täällä toimi ja hengitysteiden imeminen onnistuu vain manuaalisesti.   Samalla lämpötasolla usein makoili kaksi ellei kolmekin pientä vauvaa, sillä vain yksi/kolmesta lämpötasosta toimi kunnolla.

Lämpötasoja

Puntari

Vastasyntyneen virvoittelun lisäksi olemme punninneet pikkuisia ja antaneet apgar-pisteitä sekä k-vitamiinia ja silmätippoja laittanut pienokaisille. Täällä syntymäpainot pyöristetään ylöspäin ja apgar-pisteetkin annetaan sinne päin ja reilusti yläkantiin. Apgar-pisteet ovat siis vastasyntyneelle annettavia pisteitä 1min, 5min ja 10min päästä syntymästä. Ne annetaan ihon värin, hengityksen, ärtyvyyden, aktiviteetin ja sydämen sykkeen mukaan. Hieman herättänyt keskustelua kun pitänyt yrittää perustella miksi asia pitäisikin tehdä erillä tavalla. Syntymäajan ylöskirjaaminenkaan ei ole niin justiinsa..

Käsin kirjaamista

Muutenki täällä kirjaaminen on ihan retuperällä.. Esim. Äitiä pitäisi monitoroida synnytysosastolla mm. sikiön sydänäänet (30min välein), supistuksien määrä ja laatu (10min sisällä) sekä äidin pulssi ja verenpaineet (30min välein).  Lapsen jo synnyttyä ollaan nähty vasta aloitettavan ”monitoroinnin” eli toisin sanoen paperille keksitään arvoja tai supistukset laitetaan siten miten ne yleensä menee. Potilaiden tunnistettavuus ja kirjauksien tulkinta sekavista potilaspapereista ja harakanvarvas käsialoista on erittäin haasteellista. Kun kuumemittaria tai verenpainemittaria ei ole käytettävissä keksitään arvot papereihin. Heidän mielestä on parempi keksi arvot kun jättää ne tyhjiksi..Taisi joku tokaistakin kun monitoroimme äitiä, että meistä tulee hyviä hoitajia kun niin tarkasti monitoroimme. Vaikkakin äidin monitorointi pitäisi olla sitä ihan perushoitoa ja samalla tärkeää.. Lääkkeetkin saattaa jäädä saamatta, mikälli lääkettä ei ole saatavilla.

Paikallinen lääkekaappi

Monet äidit kieltäytyvät täällä sisätutkimuksesta, koska he pelkäävät sairaalamaksuja sekä kipua. Usein naiset synnyttävätkin kotona. En yhtään ihmettele miksi, sillä moni hoitaja kohtelee äitejä erittäin huonosti. Otteet ovat erittäin rajut ja välinpitämättömyys äidin kipua kohtaan on selvästi näkyvissä.. Välinpitämättömyys yleensä potilasturvallisuuteen, potilaan hyvinvointiin ja yksityisyyteen paistaa monen hoitajan toimesta..

Aseptiikkakin täällä on aivan oma käsityksensä. Leikkaussaliin pitää erilliset leikkaussali kumisaappaat pukea, mutta kirurgi saattaa hyvin kulkea leikkaustakki päällä osastolla. Leikkausaliin saattaa yövuoron aikana juosta kissa ja leikkauksen aikana useampikin kärpänen lennellä salissa.     

               Steriilipöytä ei ole steriili kun joku menee paljain käsin koskemaan siinä olevia tavaroita ja samoilla tehdaspuhtailla hanskoilla hoidetaan useampaa eri potilasta.  Resurssien puute on tietenkin vaikuttamassa hanskojen käyttöön, hanskoilla suojataan enemmän itseään kuin potilasta. Kraavein tilanne on varmaan ollut se, että eräs äiti kuoli synnytyksen jälkeen anemiaan, sillä verta ei ollut sairaalassa saatavilla.

Näin puhdistetaan instrumentit täällä. Liuottamalla erillaisissa aineissa.

Harjoittelussa täällä ainakin oppii miten asioita ei pitäisi missään nimessä tehdä. Ja tosiaankin oppii nauttimaan työskentelystä hoitajana suomessa, missä asiat tehdään oikein ja välineitä on oikeastaan aina saatavilla.

Leijjonaa mää metsästän ja tahdon saada suuren

Päätettiin sitten kuukauden täällä olon jälkeen (aika mennyt kyl hurjan nopeasti) ottaa pieni irtiotto arjesta ja lähteä katsomaan afrikkalaista luontoa.  Olimme lisäksi lukeneet, että lokakuu olisi vielä suhteellisen hyvä kuukausi matkustaa safarille Masai Maraan, ennen kuin eläimet vaeltavat ruuan perässä Tansanian puolelle Serengetiin.

Perjantai-aamulla meitä tuli safari-järjestäjä sekä kuski hakemaan täältä majatalosta valkoisella safariautollaan. Puoli päivää vierähti matkustaessa, mutta kerkesimme onneksi juuri sopivasti Iltapäivän ”Gameihin” eli ajoihin Masai Maran kansallispuistoon. Yövyimme 4-hengen semi-luxury teltassa, jossa oli kaikki mukavuudet: sängyt ja kunnollinen vessa sekä suihku. Yöpymispaikassa oli muitakin turisteja, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua, ettei oltu ainoita mzungu:ita. Lauantaina sitten herättiin jo kukon laulun aikaa ja lähdimme safariautolla kiertämään puistoa koko päiväksi. Aika kyllä riensi, sillä oli paljon katseltavaa ja kuvattavaa.

Näimme koko Ugly five:n eli eläimet, joita pidetään rumimpina koko Afrikassa:  korppikotka, hyeenan, maraboun haikaran, gnuu-antilooppin sekä pahkasian.  Big Five:stä näimme leijonan, norsun, vesipuffelin sekä sarvikuonon. Ainoastaan leopardia emme nähneet, mutta jäähän sitten jotakin odotettavaa ja etsittävää mahdollisesti seuraavaan safari-reissu varten.  

Musta sarvikuono

Hyeena

Afrikkalainen luonto: savanni sekä villieläimet veivät kyllä mennessään. Henkeäsalpaavan upeat maisemat ja pieni jännitys vatsanpohjassa kun musta uros sarvikuono ryntää kauhealla vauhdilla autoa kohti tai leijona makoilee alle 10metrin päästä autosta. Eläimien näkeminen niiden omassa ympäristössään villeinä (vaikkakin yllättävän lähelle ne autot päästivätkin) antaa kyllä paljon enemmän kuin eläimien katsominen eläintarhassa.

Korppikotkia

Leijona

Vesipuffeli

Norsu ja sen vauva norsu 

Lauantaina vierailimme Maasai-heimon luona. Maasai-heimo on ollut Afrikassa jo ennen brittien tuloa maahan eli kyseessä on erittäin historiallinen heimo. He elävät erittäin alkeellisesti, heidän talonsakin on rakennettu oksista, lehmän sonnasta ja savesta. Maasait elävät ainoastaan luonnonantimista: vessapaperina toimii morninggloryn lehti ja kynsiä hoidetaan sandpaperin lehdillä.  Malaria sääskien karkottamiseenkin näyttivät he yhden kasvin, jota hieromallla ihoon sääsket pysyvät kaukana. Maasai miehet ja naisetkin ympärileikataan murrosikäisenä  ja moniaviollisuus kuuluu kulttuuriin. Heimolaiset näyttivät meille rituaalitanssin ja kertoivat, että  mies joka hyppää tanssissa korkeimmalle saa naisen ilmaiseksi. Muuten naimisiin mennessä vaimosta pitää maksaa tulevan puolison isälle useampi lehmä.

sontamajassa

Maasai-heimolaisia

Paluu matkalla kävimme Lake Naivasha:ssa vene retkellä katsomassa virtahepoja ihan läheltä.  Virtahevot voivat kuulemma olla hyvin vaarallisia, miltä ne eivät kyllä näyttäneet kun niistä näkyi vaan korvat ja hieman kuonoa niiden möllöttäessä vedessä.   Safarin neljäntenä päivän vierailimme Nakurun kansallispuistossa.  Siellä näimme mm. erittäin paljon paviaaneja, joiden leikkejä oli kyllä mielenkiintoista seurata.  Nakurusta matkustimme Nairobiin, josta osasimme ongelmista huolimatta ottaa yöbussin takaisin tänne Kakamegaan.  Pikkunen ympäristönvaihdos luonnonpuistosta—miljoonakaupunkiin.

Etsi virtahepo!

Kirahveja

Voin kyllä suositella safari-reissua ihan jokaiselle. Ja meillekin taisi tulla ”mini-loma” ihan tarpeeseen, jotta jaksaa taas puurtaa harjoittelussa sairaalalla.  Jos miinuspuolia safari-reissusta pittää miettiä, niin ainoaksi nousee tietenkin suolanen hinta sekä hiekan ja tomun määrä!  Hiekkaa oli kyllä silmät ja nenä sekä suu täynnä eli safarillekkin olisi varmaan suositeltavaa käyttää huivia suunsuojana.  Sekä hieman mietitytti turistien sekä autojen määrä luonnopuistossa ja ns. eläimien jahtaaminen. Kun auto radioon kuului, että sarvikuono emo ja poikanen on jossakin nähty lähti auto kauheaa vauhtia kiitämään maastoteitä pitkin, eläimen luokse. Siinä sitten saattoi olla seitsemänkin autoa eläimen lähettyvillä ja turistit kuvia ottamassa. Villieläinten rauha oli siinä kyllä kaukana. 

Näitä asioista huolimatta safari-reissu on kyllä ollut tähän mennessä elämäni hienoimpia kokemuksia.