Leijjonaa mää metsästän ja tahdon saada suuren

Päätettiin sitten kuukauden täällä olon jälkeen (aika mennyt kyl hurjan nopeasti) ottaa pieni irtiotto arjesta ja lähteä katsomaan afrikkalaista luontoa.  Olimme lisäksi lukeneet, että lokakuu olisi vielä suhteellisen hyvä kuukausi matkustaa safarille Masai Maraan, ennen kuin eläimet vaeltavat ruuan perässä Tansanian puolelle Serengetiin.

Perjantai-aamulla meitä tuli safari-järjestäjä sekä kuski hakemaan täältä majatalosta valkoisella safariautollaan. Puoli päivää vierähti matkustaessa, mutta kerkesimme onneksi juuri sopivasti Iltapäivän ”Gameihin” eli ajoihin Masai Maran kansallispuistoon. Yövyimme 4-hengen semi-luxury teltassa, jossa oli kaikki mukavuudet: sängyt ja kunnollinen vessa sekä suihku. Yöpymispaikassa oli muitakin turisteja, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua, ettei oltu ainoita mzungu:ita. Lauantaina sitten herättiin jo kukon laulun aikaa ja lähdimme safariautolla kiertämään puistoa koko päiväksi. Aika kyllä riensi, sillä oli paljon katseltavaa ja kuvattavaa.

Näimme koko Ugly five:n eli eläimet, joita pidetään rumimpina koko Afrikassa:  korppikotka, hyeenan, maraboun haikaran, gnuu-antilooppin sekä pahkasian.  Big Five:stä näimme leijonan, norsun, vesipuffelin sekä sarvikuonon. Ainoastaan leopardia emme nähneet, mutta jäähän sitten jotakin odotettavaa ja etsittävää mahdollisesti seuraavaan safari-reissu varten.  

Musta sarvikuono

Hyeena

Afrikkalainen luonto: savanni sekä villieläimet veivät kyllä mennessään. Henkeäsalpaavan upeat maisemat ja pieni jännitys vatsanpohjassa kun musta uros sarvikuono ryntää kauhealla vauhdilla autoa kohti tai leijona makoilee alle 10metrin päästä autosta. Eläimien näkeminen niiden omassa ympäristössään villeinä (vaikkakin yllättävän lähelle ne autot päästivätkin) antaa kyllä paljon enemmän kuin eläimien katsominen eläintarhassa.

Korppikotkia

Leijona

Vesipuffeli

Norsu ja sen vauva norsu 

Lauantaina vierailimme Maasai-heimon luona. Maasai-heimo on ollut Afrikassa jo ennen brittien tuloa maahan eli kyseessä on erittäin historiallinen heimo. He elävät erittäin alkeellisesti, heidän talonsakin on rakennettu oksista, lehmän sonnasta ja savesta. Maasait elävät ainoastaan luonnonantimista: vessapaperina toimii morninggloryn lehti ja kynsiä hoidetaan sandpaperin lehdillä.  Malaria sääskien karkottamiseenkin näyttivät he yhden kasvin, jota hieromallla ihoon sääsket pysyvät kaukana. Maasai miehet ja naisetkin ympärileikataan murrosikäisenä  ja moniaviollisuus kuuluu kulttuuriin. Heimolaiset näyttivät meille rituaalitanssin ja kertoivat, että  mies joka hyppää tanssissa korkeimmalle saa naisen ilmaiseksi. Muuten naimisiin mennessä vaimosta pitää maksaa tulevan puolison isälle useampi lehmä.

sontamajassa

Maasai-heimolaisia

Paluu matkalla kävimme Lake Naivasha:ssa vene retkellä katsomassa virtahepoja ihan läheltä.  Virtahevot voivat kuulemma olla hyvin vaarallisia, miltä ne eivät kyllä näyttäneet kun niistä näkyi vaan korvat ja hieman kuonoa niiden möllöttäessä vedessä.   Safarin neljäntenä päivän vierailimme Nakurun kansallispuistossa.  Siellä näimme mm. erittäin paljon paviaaneja, joiden leikkejä oli kyllä mielenkiintoista seurata.  Nakurusta matkustimme Nairobiin, josta osasimme ongelmista huolimatta ottaa yöbussin takaisin tänne Kakamegaan.  Pikkunen ympäristönvaihdos luonnonpuistosta—miljoonakaupunkiin.

Etsi virtahepo!

Kirahveja

Voin kyllä suositella safari-reissua ihan jokaiselle. Ja meillekin taisi tulla ”mini-loma” ihan tarpeeseen, jotta jaksaa taas puurtaa harjoittelussa sairaalalla.  Jos miinuspuolia safari-reissusta pittää miettiä, niin ainoaksi nousee tietenkin suolanen hinta sekä hiekan ja tomun määrä!  Hiekkaa oli kyllä silmät ja nenä sekä suu täynnä eli safarillekkin olisi varmaan suositeltavaa käyttää huivia suunsuojana.  Sekä hieman mietitytti turistien sekä autojen määrä luonnopuistossa ja ns. eläimien jahtaaminen. Kun auto radioon kuului, että sarvikuono emo ja poikanen on jossakin nähty lähti auto kauheaa vauhtia kiitämään maastoteitä pitkin, eläimen luokse. Siinä sitten saattoi olla seitsemänkin autoa eläimen lähettyvillä ja turistit kuvia ottamassa. Villieläinten rauha oli siinä kyllä kaukana. 

Näitä asioista huolimatta safari-reissu on kyllä ollut tähän mennessä elämäni hienoimpia kokemuksia. 

Viikko harjoittelua sairaalalla takana

Päästiin sit vihdoin ja viimein aloittamaan harjoittelu sairaalassa. Viikko kyllä vierähtänyt tosi nopeasti ja illasta ollut sen verran väsynyt, ettei ole jaksanut koneella istua.  Aamulla olemme kävelleet läheiselle koululle, josta MMUST:in bussi on startannut klo 7 aikoihin kohti sairaalaa. Iltapäivällä olemme joko kävelleet takaisin majatalolle tai ottanut kenialaiseen tapaan kyydin moottoripyörällä eli piki piki:llä.

Kävimme yhtenä päivänä aluksi tutustumassa sairaalaan ja sen osastoihin.  Kyseessä  on siis toiseksi isoin ja paras sairaala lukuun ottamatta yksityisiä sairaaloita. ( 6 tasoa, joista kerroin aikaisemmassa blogiteksissä)

Sairaalaa ympäröi aita, jonka portteja vartijat vartijoivat. Täällä lähes kaikkia hieman isompia/hienompia rakennuksia ympäröi aidat,  turvallisuuden vuoksi.  Sairaala koostui useammasta eri rakennuksesta, joiden välillä kulki katoksella olevia kävelyteitä. Kävimme sairaalan jokaisen 12 osastoa läpi ja voi kyllä sanoa, että en yhtään ihmettele, jos jollakin voi täällä maassa olla sairaalakammo.  Aseptiikan/Hygienian taso täällä paljon huonompi, silla tarvikkeita ole läheskään tarpeeksi. Monilta osastoilta uupui tärkeitä laiteita hoitotyön kannalta. Osastoille menee jako sairasvakuutuksen mukaan.  Ne joilla sairasvakuutus on saavat omat sängyt ja petien välissä on verhot yksityisyyttä tuomassa.  Seinän takana sitten ne joilla sairasvakuutusta ei ole: samalla pedillä saattaa makoilla kaksikin potilasta eikä verhoja ole.  Sairaalan ruumishuoneella tuli myös käytyä ja olihan sekin kokemus sinänsä.  Resurssien puute oli sielläkin näkyvissä.

"toimivat" hoitokärryt

Sairaalansänkyjä

sairaalan ulkokäytävä

Maternity Ward

Harjoittelua olemme suorittaneet ante- natal ward:illa  eli odottavien äitien osastolla.  Hieman ollut opettelemista englannin kielellä hoitotyön asioista keskustelemaan.  Englantikaan ei aina riitä, sillä monet potilaat puhuvat vain swahilia tai heimonsa kieltä.  Osastolla olevat hoitajat ja muut opiskelijat (13) puhuvat hekin keskenään swahilia, mutta onneksi on ollut aina joku mukava opiskelija, joka jaksaa meille tulkata ja englanniksi puhua asioista.  

Osaston potilaiden tulosyitä

Osastolla

Ensiavun odotusaula. Astetta kovemmat penkit.

Sairaalan vessa:  reikä lattiassa. Jokapaikassa melkein vessa on tämmönen!

Ensimmäiset päivät menivät osaston rutiineihin tutustuessa. Loppuviikosta kävimme viereisellä osastolla (Post-natal ward) antamassa pienille vauvoille rokotteita. Polio-rokote annettiin suun kautta ja tuberkuloosirokotus ihon sisäisesti käsivarteen.  Tubi-rokotteeseen useimmat vauvat reagoivat itkemällä, mutta muuten olivat tosi suloisina toimenpiteen ajan.  Olemme harjoitelleet fetal scope:lla kuuntelemaan sikiön sydänääniä ja  tunnustelemaan raskaana olevien äitien vatsoja.  Täällä ei ole hienoja laitteita vaan monet asiat tehdään manuaalisesti.   Sairaanhoitajat pitävät täällä valkoisia takkeja, niin kuin suomessa lääkärit pitävät.  Yritimme etsiä läheisestä ostoskeskuksesta sellaisia, mutta emme valitettavasti löytäneet sopivia.  Hoitsuina siis täällä pysytään eikä muututa valelääkäreiksi!

tauolla: sairaalan pihassa olevan kioskin luona limpparilla

Tällä viikolla siirryimme sitten synnytysosastolle.  Heti ekana päivänä todistimme 3 vauvan syntymän sekä vastasyntyneen virvoittelua. Aika ei ainakaan tule pitkäksi synnärillä, sillä koko ajan tapahtuu jotakin.  Mahdollisesti sitä vielä itsekin pääsee synnytyksessä avustamaan.

Olemme myös tutustuneen paikallisen kauneussalonkin toimintaan.  Hieronnassa tullut käytyä sekä laitattamassa letit päähän safaria varten.  Edullista verrattuna suomen hintoihin, mutta ammattitaidosta hankala sanoa.

Puistossa tallustelemassa

Itkeviä kiviä ja kenialainen aika

Tällä viikolla meillä on ollut ns. orientaatioviikko.  Koululle ollaan menty saamamme aikataulun mukaisesti,  noin  kello 8.30 aamulla. Saavuttuamme koululle on koulun sihteeri vasta alkanut soittelemaan opettajaa paikalle. Opettaja on joko saapunut paikalle paria tuntia myöhemmin tai ei ole saapunut ollenkaan, milloin joku toinen opettaja on meille tunnin pitänyt.  Se on vissiin tämä ”kenialainen aika”. Aikataulu ei ole niin justiinsa ja odottamiseen pitää totutella. Onneksi aurinko on paistanut, niin ei ole haitannut istua ulkona ja ootella.

Odotellessa on hyvä räpsiä kuvia.

 Luennoilla olemme opiskelleet Swahilia, sekä Kenialaisesta sairaanhoitajakoulutuksen historiasta sekä terveydenhuoltojärjestelmästä. Luentoja on myös ollut stressistä sekä trooppisista taudeista.  Ystävältäni saama Swahili-suomi-swahili sanakirja on kyllä tullut tarpeeseen! Eräs opettaja kertoi meille koululla järjestettävistä tapahtumista. Joka arki-ilta koululla olisi kello 17.30 kuulemma Aerobic:iä. Sitä kyllä päästävä kokeilemaan, sillä jotaki liikuntaa olisi mukava harrastaa täällä olon aikana, ettei ihan laiskistu! Vielä olisi luentoja kenialaisesta kulttuurista sekä sairaanhoitajan tehtävistä.  Ensiviikolla alkaisi jo mahdollisesti harjoittelu paikallisessa sairaalassa.  

Tässäpä muutamia sanoja  swahiliksi:

 Jina langu ni=   Minun nimeni on

Habari? = Mitä kuuluu?

Mzuri=  hyvää

Asante sana=  kiitos paljon

Ja  kahviaddiktille se tärkein:   Ninataka kahawa!  = Haluan kahvia!

koulurakennuksia

Luokkahuonetta. Ja opetus tapahtuu liitutaululla!

Kenialainen terveydenhuolto on jaettu tavallaan kuuteen eri osaan: On olemassa kuuden erilaisia sairaaloita, joissa saa eritasoista hoitoa.  Ylemmälle sairaalalle voi potilas mennä suoraan, mikäli se on lähimpänä, mutta myös alemmilta sairaaloilta voidaan ylemmälle tulla lähetteellä. Kolmelle alimmalle tasolla sisältyy 80% koko kenialaisesta sairaanhoidosta, mutta valtio jakaa lääkkeitä vähiten alimmille tasoille ja eniten ylimmille tasoille. Tämä on pienoinen ongelma, sillä alimmilla tasoilla on kuitenkin suurimmat potilas määrät. Kenialaisilla pitää olla sairasvakuutus (NHIF)  saadakseen hoitoa, mutta kaikki eivät sitä hommaa.  Kenialainen sairaanhoito on ilmaista  raskaana oleville ja lapsille, jotka ovat alle 5-vuotiaita.

Tiistaina kävimme Itku kivellä (Crying Stone), mikä on yksi turisti nähtävyys täällä Kakamegassa. Kivelle oli pieni patikointimatka, jonka aikana viinalle tuoksahtava opas kertoi meille hilpeästi asioita. Tarinan mukaan alueella oli 2 eri heimoa, jotka kilpailivat alueesta. Nancy- heimolainen keksi, että mikäli he saisivat liikutettua kiven päällä olevaa lohkaretta, olisi alue heidän. Eräs heistä kuoli tätä yrittäessään ja Nancy heimo lähti alueelta pois ja niin tuli Nancy-Hills:it lähettyville.  Me emme valitettavasti nähneet kiveä ”itkevän”, mutta kivi kuulemma itkee kun kiven päällä oleva onkalo täyttyy vedellä ja ”ötökät menee sinne leikkimään”.   Kivellä on hyvin pitkät historialliset juuret alueen heimoille.

Itku kivellä

Oli muuten pikkuista ylämäkeä!

 Patikointimatkan aikana näimme kenialaisia savitaloja ja niissä asuvia perheitä, eläimineen.  Erään talon pihasta kirmasi kaksi todella nuorta tyttöä, jotka tulivat sanomaan meille ihan käsipäivää ja kyselemään mitä kuuluu.  Siinä oli kyllä suloinen näky.  Täällä erittäin köyhistäkin oloista tulevat lapset ovat erittäin iloisia ja hymyilevät kuin Naantalin aurinko.  Onnellisuus ei tosiaankaan ole riippuvainen siitä mitä omistaa tai ei omista.

Lapsia leikkimässä

savimaja

Tämä lauantaipäivä onkin menny hotellin uima-altaalla löhöilessä ja aurinkoa ottamassa. Rohkaistuimme menemään sinne vihdoinkin bikinit päällä!  Kenialaiset naiset  käyttävät pitkälti hyvin peittäviä, lähes sukelluspukua muistuttavia uima-asuja.  Hieman ehkä saatiin enempi tuojjotusta osaksemme, mutta eipäs sille mitään voi. Muutenkin vaaleaihoisina erotumme joukosta vaikka miten päin olisi.

Alkuviikosta käytiin hotelilla syömässä.

Muutamia kenialaisia ruokiakin tullut maisteltua  ugalia  ja chapatia.  Ugali on maissimuuroa, jota yleensä jonkun lihan kanssa syödään ja  chapati rieskan tapaista. Pitäneen ottaa niistä kuvat niin saatte hieman käsitystä millaisista ruuista on kysymys. 

Siirryn tästä nyt rauhallisen lauantai-illan viettoon.  Läppäriltä muutama Shameless-jakso pyörimään!  Ja loppuun vielä muutama kuva:

Metsää

Katukuvaa kauppamatkalta.

Koulumatkalla törmättiin kadun varressa laiduntaviin lehmiin.

Lentokoneessa istumista ja asioiden hoitamista

Saavuttiin tänne Keniaan keskiviikko iltana kello kuuden maissa.  33 tuntia matkustettiin ja viidessä eri lentokoneessa istuttiin. Voi kyllä sanoa, että oli kyllä hieman istumalihakset koetuksella :D

Lennettiin siis eka Oulusta-Helsinkiin-Tukholmaan-Cairon kautta Addis Ababaan (Etiopia) siitä sitten Nairobiin, josta vielä lento Kisumuun. Aluksi hieman jännitti, että millasia lentokoneita etiopian airways:illa ja Kenyan airlines:illa oikein on, mutta jännitys oli täysin turhaa.  Koneet oli jopa uudemman oloisia kun Finnairsilla! Ja lennolla piti olla melkein koko ajan syömässä kun ruokaa tarjottiin sen verran tiuhaan.  Cairo oli kyllä erittäin upean näköinen lentokoneesta katsottunut yöllä! Valoja taloista, liikenteestä yms. ihan silmin kantamattomiin. Sinne pittää kyllä joskus päästä käymään.

Kenian yllä

Kisumun lentokentällä meitä oli odottamassa kaksi vastaanottavan yliopiston opiskelijaa Faith ja Dottie.  He molemmat ovat lähes valmiita sairaanhoitajia.  Heidän kanssa ja muutaman muun (emme saaneet tietää ketä he olivat) matkustimme yliopiston bussilla, sitten n.50km matkan tänne Kakamegaan. Bussimatka oli kyllä melko karmea! Täällä Keniassa on vasemman puoleinen liikenne ja liikenne käyttäytyminen on melko riskialtista.  Moottoripyörät ja kävelijät sekä autot kaikki menevät samalla kapealla tiellä, joka on täynnä erilaisia kuoppia ja pomppuja. Semmosella tiellä sitten bussi kiiti kauheaa vauhtia välillä lyöden jarrut pohjaan ja väistellen tosi läheltä muita tiellä kulkijoita. Rystyset valkoisena sai pitää bussin penkistä kiinni, ettei lentänyt kyydistä.

Illan jo pimentyessä saavuttiin tänne Kakamegaan  ja asetuttiin taloksi Guest Houseen = ”majataloon”. Söimme alakerran ”ravintolassa” ja sitten oikeastaan menimmekin jo nukkumaan. Näinä päivinä pariin kertaan ollaan huonetta kans vaihdettu, kun niissä oli pikkusia ongelmia: mm. ikkunat ei mennyt kiinni ja hanoista tuli vain kylmää vettä.  Kolmas huone, mihin mentiin oli tarpeeksi iso ja suihkustakin tuli kuumaa vettä.   Täällä pittää aina ennen pimeän tuloa sulkea ikkunat ja teipata ne jesarilla sekä myrkyttää huone mahdollisten ötököiden ja sääskien vuoksi.  Sänkyjen päällä roikkuu katosta hyttysverkot, joiden alle pittää aina yöksi kömpiä nukkumaan.

Majatalon edestä

"kotitie"

Veden lämmintin

Meidän huonetta

Torstaina käytiin tutustumassa kaupunkiin ja hommattiin paikalliset kännykkäliittymät sekä netit läppäreihin. Jokaisen tavaratalon tai kaupan edessä on vartijat, jotka metallinpaljastimella katsovat  ettei kuljeta mitään vaarallista. En tiedä onko tämä käytäntö ollut kauankin, vai ihan vasta tänne tullut Nairobin tilanteen takia.  Kenialaiset ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta heidän englantia on kyllä välillä hankala ymmärtää.  Esimerkiksi sanan Nurse, he ääntävät [nääs].  Mutta pikku hiljaa sitäkin on alkanut ymmärtämään paremmin.  Perjantaina käytiiin tutustumassa paikalliseen yliopistoon.

Yliopiston kirjastorakennus   (sekä kuvaajan sormi)

Aamuisin täällä on tosi lämmintä, mutta nyt joka päivä siinä iltapäivän aikoihin on satanut kovasti. Teistä tulee pelkkää mutalätäkköä silloin.  Naapurissa oleva kukko herättää aina kiekunnallaan ja yöllä vartiossa olevat koirat haukkuvat.   Tässä lähellä on hotelli, jonka uima-altaalle päästään toivottavasti pian uimaan. :)