Itkeviä kiviä ja kenialainen aika

Tällä viikolla meillä on ollut ns. orientaatioviikko.  Koululle ollaan menty saamamme aikataulun mukaisesti,  noin  kello 8.30 aamulla. Saavuttuamme koululle on koulun sihteeri vasta alkanut soittelemaan opettajaa paikalle. Opettaja on joko saapunut paikalle paria tuntia myöhemmin tai ei ole saapunut ollenkaan, milloin joku toinen opettaja on meille tunnin pitänyt.  Se on vissiin tämä ”kenialainen aika”. Aikataulu ei ole niin justiinsa ja odottamiseen pitää totutella. Onneksi aurinko on paistanut, niin ei ole haitannut istua ulkona ja ootella.

Odotellessa on hyvä räpsiä kuvia.

 Luennoilla olemme opiskelleet Swahilia, sekä Kenialaisesta sairaanhoitajakoulutuksen historiasta sekä terveydenhuoltojärjestelmästä. Luentoja on myös ollut stressistä sekä trooppisista taudeista.  Ystävältäni saama Swahili-suomi-swahili sanakirja on kyllä tullut tarpeeseen! Eräs opettaja kertoi meille koululla järjestettävistä tapahtumista. Joka arki-ilta koululla olisi kello 17.30 kuulemma Aerobic:iä. Sitä kyllä päästävä kokeilemaan, sillä jotaki liikuntaa olisi mukava harrastaa täällä olon aikana, ettei ihan laiskistu! Vielä olisi luentoja kenialaisesta kulttuurista sekä sairaanhoitajan tehtävistä.  Ensiviikolla alkaisi jo mahdollisesti harjoittelu paikallisessa sairaalassa.  

Tässäpä muutamia sanoja  swahiliksi:

 Jina langu ni=   Minun nimeni on

Habari? = Mitä kuuluu?

Mzuri=  hyvää

Asante sana=  kiitos paljon

Ja  kahviaddiktille se tärkein:   Ninataka kahawa!  = Haluan kahvia!

koulurakennuksia

Luokkahuonetta. Ja opetus tapahtuu liitutaululla!

Kenialainen terveydenhuolto on jaettu tavallaan kuuteen eri osaan: On olemassa kuuden erilaisia sairaaloita, joissa saa eritasoista hoitoa.  Ylemmälle sairaalalle voi potilas mennä suoraan, mikäli se on lähimpänä, mutta myös alemmilta sairaaloilta voidaan ylemmälle tulla lähetteellä. Kolmelle alimmalle tasolla sisältyy 80% koko kenialaisesta sairaanhoidosta, mutta valtio jakaa lääkkeitä vähiten alimmille tasoille ja eniten ylimmille tasoille. Tämä on pienoinen ongelma, sillä alimmilla tasoilla on kuitenkin suurimmat potilas määrät. Kenialaisilla pitää olla sairasvakuutus (NHIF)  saadakseen hoitoa, mutta kaikki eivät sitä hommaa.  Kenialainen sairaanhoito on ilmaista  raskaana oleville ja lapsille, jotka ovat alle 5-vuotiaita.

Tiistaina kävimme Itku kivellä (Crying Stone), mikä on yksi turisti nähtävyys täällä Kakamegassa. Kivelle oli pieni patikointimatka, jonka aikana viinalle tuoksahtava opas kertoi meille hilpeästi asioita. Tarinan mukaan alueella oli 2 eri heimoa, jotka kilpailivat alueesta. Nancy- heimolainen keksi, että mikäli he saisivat liikutettua kiven päällä olevaa lohkaretta, olisi alue heidän. Eräs heistä kuoli tätä yrittäessään ja Nancy heimo lähti alueelta pois ja niin tuli Nancy-Hills:it lähettyville.  Me emme valitettavasti nähneet kiveä ”itkevän”, mutta kivi kuulemma itkee kun kiven päällä oleva onkalo täyttyy vedellä ja ”ötökät menee sinne leikkimään”.   Kivellä on hyvin pitkät historialliset juuret alueen heimoille.

Itku kivellä

Oli muuten pikkuista ylämäkeä!

 Patikointimatkan aikana näimme kenialaisia savitaloja ja niissä asuvia perheitä, eläimineen.  Erään talon pihasta kirmasi kaksi todella nuorta tyttöä, jotka tulivat sanomaan meille ihan käsipäivää ja kyselemään mitä kuuluu.  Siinä oli kyllä suloinen näky.  Täällä erittäin köyhistäkin oloista tulevat lapset ovat erittäin iloisia ja hymyilevät kuin Naantalin aurinko.  Onnellisuus ei tosiaankaan ole riippuvainen siitä mitä omistaa tai ei omista.

Lapsia leikkimässä

savimaja

Tämä lauantaipäivä onkin menny hotellin uima-altaalla löhöilessä ja aurinkoa ottamassa. Rohkaistuimme menemään sinne vihdoinkin bikinit päällä!  Kenialaiset naiset  käyttävät pitkälti hyvin peittäviä, lähes sukelluspukua muistuttavia uima-asuja.  Hieman ehkä saatiin enempi tuojjotusta osaksemme, mutta eipäs sille mitään voi. Muutenkin vaaleaihoisina erotumme joukosta vaikka miten päin olisi.

Alkuviikosta käytiin hotelilla syömässä.

Muutamia kenialaisia ruokiakin tullut maisteltua  ugalia  ja chapatia.  Ugali on maissimuuroa, jota yleensä jonkun lihan kanssa syödään ja  chapati rieskan tapaista. Pitäneen ottaa niistä kuvat niin saatte hieman käsitystä millaisista ruuista on kysymys. 

Siirryn tästä nyt rauhallisen lauantai-illan viettoon.  Läppäriltä muutama Shameless-jakso pyörimään!  Ja loppuun vielä muutama kuva:

Metsää

Katukuvaa kauppamatkalta.

Koulumatkalla törmättiin kadun varressa laiduntaviin lehmiin.