Vastasyntyneiden ja lasten kanssa

Viime ja tämän viikon olemme suorittaneet harjoittelua aluksi Newborn-unit:issa ja sen jälkeen Pediatric wardi:illa.

Aamuaurinko paistaa sairaalan ulkokäytäville

Erittäin mielenkiinnolla näissä yksiköissä olin tutustumassa työskentelyyn ja itsekin työskentelemässä, sillä pediatriaa olen miettinyt jossain vaiheessa syventävien opintojen aiheeksi. Pidän lapsista kovin, mutta näiden osastojen jälkeen huomaan, että pienen lapsen kipua ja pois menemistä on paljon hankalampi käsitellä kuin iäkkäämmän ihmisen. Lisäksi hoitaessa pienen vauvan kaikkia tarpeita, työvuoron ajan päivästä toiseen, kiintyy vauvaan kovin..

Vastasyntyneiden osastolla olivat siis hoidossa pienet keskosvauvat ja täysaikaiset vauvat, joilla oli yleensä hengitysvaikeuksia tai muita komplikaatioita tullut synnytyksessä. 

Tulosyitä vastasyntyneiden osastolle

Vauvalla ruoka-aika!

Sairaala oli kuulemma saanut kahdeksan keskoskaappia lahjoituksena Espanjasta. Keskoskaapissa yleensä saattoi kaksikin pientä keskosta lepäillä vierekkäin. Äidit tulivat osastolle aina kolmentunnin välein ruokkimaan vauvojaan. Suurin osa keskosista pystyi itse rintamaitoa imemään, mutta ne jota olivat liian pieniä vielä, heille laitettiin rintamaitoa nenämahaletkun kautta menemään mahalaukkuun.  Äidit osallistuivat siis todella suuresti lapsen hoitoon ja tähän heitä kannustettiinkin.  Hoitajille jäi lähinnä keskoskaappien puhtaudesta huolehtiminen ja lääkehoidon toteuttaminen. Tämän lisäksi hoitajat tarkkailevat ja monitoroivat keskosvauvan vointia ja painon kasvua.  Yllättävän voimakas potkija voi olla vähän päälle kilon painoinen vauva kun se ei tykkää esim. puhtaan liinan vaihtamisesta alle. Valitettavasti niitä heikompiakin tapauksia, sitten oli myös joukossa, jotka makasivat vain liikkumatta selällään hengittäen vaivalloisesti..   Osastolla oli vain yksi toimiva happilaite, josta sitten tippapullosta tehty hapen jakaja.  Ainakin mielikuvitusta saanut käyttää keksiessään, kuinka kaikki lisähappea tarvitsevat happea saavat.

Täysiaikaisista vauvoista suurimmalla osalla oli hengitysvaikeuksia. Näiden vauvojen vointi kyllä parani silmissä lisähapella ja liman imemisen jälkeen.  Pienet keskosvauvat nukkuivat lähes koko ajan syöttöjen välissä, mutta nämä hieman isommat vauvat osasivat kyllä vaatia huomiota. Eräs orpovauva vei kyllä meidän sydämen täysin! Aamupesuja ja vaippojen vaihtamista sekä hyssyttelyä. Tämä vauva rauhoittui nukkumaan vasta kun sai olla jonkun sylissä tuuditettavana.

tähtisilmä

Pediatrisella osastolla lapsen ainakin toinen vanhemmista yöpyi lapsen kanssa osastolla. Voitte kuvitella kuinka paljon väkeä osastolla on kun sisätautipuolella potilaita on jopa 56 kappaletta. Tällä osastolla tehtävänämme oli lähinnä lääkkeiden jako. Hieman stressiä ja harmaita hiuksia tuotti jakaa niin monet lääkkeet, yrittäen tulkita epäselviä kirjauksia. Mutta ilman suurempia ongelmia suoriuduimme tästä! Yleisin syy lasten osastolla oloon oli yllättäen malaria ja siitä johtuva anemia. Pneumoniaa eli keuhkokuumettakin näytti olevan yllättävän monella.

Lääkkeidenjako kärry

Tulosyitä lastenosastolle

Kirurginen pediatrian puoli olikin sitten hieman pienempi yksikkö. Sinne lapset tulivat joko ennen leikkausta seurantaan tai leikkauksen jälkeiseen hoitoon. Myös tapaturmat kuten palovammat ja murtumat usein olivat potilaan hoitoon tulosyynä.  

Osaston ulkoseinää

Kyllä se raapaisee sydämestä kun pienelle lapselle tehdään kipeitä hoitotoimenpiteitä pakolla.  Erittäin pahoja palovamma tapauksia näimme, monessa aiheuttajana oli ollut kuuma vesi, jota käytetty esim. ruuan laitossa. Täällä palovammoja hoidetaan pitkälti palovamma-voiteella, jonka sisällöstä en oikein saanut selvää. Nesteytystä, tulehduksen ennalta ehkäisemistä ja hoitamista antibiooteilla ja kivun hoitoa pitkälti osaston toiminta palovamma tilanteessa.  

Ei ollut mukavaa olla se ilkeä hoitaja, joka laittaa kirvelevää lääkeainetta kanyylista suoneen. 

tauolla

hoitajien kanslia

Sairaalan kauhut

Ollaan jo oltu kuukausi harjoittelussa sairaalalla. Kaikenlaista sitä on tullut nähtyä ja välillä jopa saanut tehdäkkin. Osastolla on aina meidän lisäksi ihan kauheasti opiskelijoita ja vuorossa voi olla vain yksi valmis sairaanhoitaja töitä tekemässä. Opiskelijat siis tekevät täällä oikeastaan kentällä kaiken työn. Kilpailua on siitä kuka potilasta saapi hoitaa ja me valkoisina valitettavasti jäämme usein kakkosiksi. Pittää vaan röyhkeästi ”omia” potilas itselleen ja pittää muut kaukana, jos haluaa tehdä jotakin muutakin ku vaan katsoa.

Olemme siis nyt olleet synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla (Postnatal-ward).

Synnytysosasto koostuu: 

 -sisäänotto huoneesta, missä tehdään äitien tulohaastattelu ja sisätutkimus                            

 - Kahdesta ”synnytyssalista” jossa kummassakin on noin neljä vuodetta vierekkäin   sekä                                               

 - Käytävästä, jossa on hoitajien työpöytä sekä kolme lämpötasoa.  

synnytyssali

 Ykityisyyttä ei ole siis täällä olemassa ja selvästikkin Suomessa synnyttäminen on luksusta verrattuna menoon täällä.  Täällähän naisille ei ole tarjottavissa mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ainoastaan selän hierontaa käytetään. Eräs hoitaja tokaisikin, että oikea afrikkalainen nainen synnyttää ilman lääkkeitä ja kysyi, että miksi toimimme raamatun vastaisesti kun tarjoamme kivunlievitystä..  Lapsiahan afrikassa kuitenkin syntyy kuin sieniä sateella ja ruuhka-aikana onkin elo-syyskuu, sillä joululomien aikaan monen raskaus alkaa. Ruuhka-aikana voi jopa olla yli 50 synnytystä päivässä kyseisellä osastolla.            

Olemme päässeet todistamaan noin 10 synnytystä ja 3 keisarileikkausta. Valitettavan usein täällä annetaan äidin revetä ennen kun tehdään episitiotomia. Episitiotomian tekeminen onnistuu erittäin heikosti tylsillä ”saksilla” ja puuduteaineiden ei anneta vaikuttaa tarpeeksi.. Napanuoran katkaiseminenkin on yllättävän haasteellista kun sakset on tuhannen vanhat ja tylsät.. Vastasyntyneen virvoittelua olemme itse päässeet tekemään ja muutaman kerran nähnyt myös vastasyntyneen elvytystä. Resurssien puute ja hoitohenkilökunnan taitamattomuus on valitettavasti johtanut vauvan menetykseen.. Happilaitteet eivät täällä toimi ja hengitysteiden imeminen onnistuu vain manuaalisesti.   Samalla lämpötasolla usein makoili kaksi ellei kolmekin pientä vauvaa, sillä vain yksi/kolmesta lämpötasosta toimi kunnolla.

Lämpötasoja

Puntari

Vastasyntyneen virvoittelun lisäksi olemme punninneet pikkuisia ja antaneet apgar-pisteitä sekä k-vitamiinia ja silmätippoja laittanut pienokaisille. Täällä syntymäpainot pyöristetään ylöspäin ja apgar-pisteetkin annetaan sinne päin ja reilusti yläkantiin. Apgar-pisteet ovat siis vastasyntyneelle annettavia pisteitä 1min, 5min ja 10min päästä syntymästä. Ne annetaan ihon värin, hengityksen, ärtyvyyden, aktiviteetin ja sydämen sykkeen mukaan. Hieman herättänyt keskustelua kun pitänyt yrittää perustella miksi asia pitäisikin tehdä erillä tavalla. Syntymäajan ylöskirjaaminenkaan ei ole niin justiinsa..

Käsin kirjaamista

Muutenki täällä kirjaaminen on ihan retuperällä.. Esim. Äitiä pitäisi monitoroida synnytysosastolla mm. sikiön sydänäänet (30min välein), supistuksien määrä ja laatu (10min sisällä) sekä äidin pulssi ja verenpaineet (30min välein).  Lapsen jo synnyttyä ollaan nähty vasta aloitettavan ”monitoroinnin” eli toisin sanoen paperille keksitään arvoja tai supistukset laitetaan siten miten ne yleensä menee. Potilaiden tunnistettavuus ja kirjauksien tulkinta sekavista potilaspapereista ja harakanvarvas käsialoista on erittäin haasteellista. Kun kuumemittaria tai verenpainemittaria ei ole käytettävissä keksitään arvot papereihin. Heidän mielestä on parempi keksi arvot kun jättää ne tyhjiksi..Taisi joku tokaistakin kun monitoroimme äitiä, että meistä tulee hyviä hoitajia kun niin tarkasti monitoroimme. Vaikkakin äidin monitorointi pitäisi olla sitä ihan perushoitoa ja samalla tärkeää.. Lääkkeetkin saattaa jäädä saamatta, mikälli lääkettä ei ole saatavilla.

Paikallinen lääkekaappi

Monet äidit kieltäytyvät täällä sisätutkimuksesta, koska he pelkäävät sairaalamaksuja sekä kipua. Usein naiset synnyttävätkin kotona. En yhtään ihmettele miksi, sillä moni hoitaja kohtelee äitejä erittäin huonosti. Otteet ovat erittäin rajut ja välinpitämättömyys äidin kipua kohtaan on selvästi näkyvissä.. Välinpitämättömyys yleensä potilasturvallisuuteen, potilaan hyvinvointiin ja yksityisyyteen paistaa monen hoitajan toimesta..

Aseptiikkakin täällä on aivan oma käsityksensä. Leikkaussaliin pitää erilliset leikkaussali kumisaappaat pukea, mutta kirurgi saattaa hyvin kulkea leikkaustakki päällä osastolla. Leikkausaliin saattaa yövuoron aikana juosta kissa ja leikkauksen aikana useampikin kärpänen lennellä salissa.     

               Steriilipöytä ei ole steriili kun joku menee paljain käsin koskemaan siinä olevia tavaroita ja samoilla tehdaspuhtailla hanskoilla hoidetaan useampaa eri potilasta.  Resurssien puute on tietenkin vaikuttamassa hanskojen käyttöön, hanskoilla suojataan enemmän itseään kuin potilasta. Kraavein tilanne on varmaan ollut se, että eräs äiti kuoli synnytyksen jälkeen anemiaan, sillä verta ei ollut sairaalassa saatavilla.

Näin puhdistetaan instrumentit täällä. Liuottamalla erillaisissa aineissa.

Harjoittelussa täällä ainakin oppii miten asioita ei pitäisi missään nimessä tehdä. Ja tosiaankin oppii nauttimaan työskentelystä hoitajana suomessa, missä asiat tehdään oikein ja välineitä on oikeastaan aina saatavilla.