Viikko harjoittelua sairaalalla takana

Päästiin sit vihdoin ja viimein aloittamaan harjoittelu sairaalassa. Viikko kyllä vierähtänyt tosi nopeasti ja illasta ollut sen verran väsynyt, ettei ole jaksanut koneella istua.  Aamulla olemme kävelleet läheiselle koululle, josta MMUST:in bussi on startannut klo 7 aikoihin kohti sairaalaa. Iltapäivällä olemme joko kävelleet takaisin majatalolle tai ottanut kenialaiseen tapaan kyydin moottoripyörällä eli piki piki:llä.

Kävimme yhtenä päivänä aluksi tutustumassa sairaalaan ja sen osastoihin.  Kyseessä  on siis toiseksi isoin ja paras sairaala lukuun ottamatta yksityisiä sairaaloita. ( 6 tasoa, joista kerroin aikaisemmassa blogiteksissä)

Sairaalaa ympäröi aita, jonka portteja vartijat vartijoivat. Täällä lähes kaikkia hieman isompia/hienompia rakennuksia ympäröi aidat,  turvallisuuden vuoksi.  Sairaala koostui useammasta eri rakennuksesta, joiden välillä kulki katoksella olevia kävelyteitä. Kävimme sairaalan jokaisen 12 osastoa läpi ja voi kyllä sanoa, että en yhtään ihmettele, jos jollakin voi täällä maassa olla sairaalakammo.  Aseptiikan/Hygienian taso täällä paljon huonompi, silla tarvikkeita ole läheskään tarpeeksi. Monilta osastoilta uupui tärkeitä laiteita hoitotyön kannalta. Osastoille menee jako sairasvakuutuksen mukaan.  Ne joilla sairasvakuutus on saavat omat sängyt ja petien välissä on verhot yksityisyyttä tuomassa.  Seinän takana sitten ne joilla sairasvakuutusta ei ole: samalla pedillä saattaa makoilla kaksikin potilasta eikä verhoja ole.  Sairaalan ruumishuoneella tuli myös käytyä ja olihan sekin kokemus sinänsä.  Resurssien puute oli sielläkin näkyvissä.

"toimivat" hoitokärryt

Sairaalansänkyjä

sairaalan ulkokäytävä

Maternity Ward

Harjoittelua olemme suorittaneet ante- natal ward:illa  eli odottavien äitien osastolla.  Hieman ollut opettelemista englannin kielellä hoitotyön asioista keskustelemaan.  Englantikaan ei aina riitä, sillä monet potilaat puhuvat vain swahilia tai heimonsa kieltä.  Osastolla olevat hoitajat ja muut opiskelijat (13) puhuvat hekin keskenään swahilia, mutta onneksi on ollut aina joku mukava opiskelija, joka jaksaa meille tulkata ja englanniksi puhua asioista.  

Osaston potilaiden tulosyitä

Osastolla

Ensiavun odotusaula. Astetta kovemmat penkit.

Sairaalan vessa:  reikä lattiassa. Jokapaikassa melkein vessa on tämmönen!

Ensimmäiset päivät menivät osaston rutiineihin tutustuessa. Loppuviikosta kävimme viereisellä osastolla (Post-natal ward) antamassa pienille vauvoille rokotteita. Polio-rokote annettiin suun kautta ja tuberkuloosirokotus ihon sisäisesti käsivarteen.  Tubi-rokotteeseen useimmat vauvat reagoivat itkemällä, mutta muuten olivat tosi suloisina toimenpiteen ajan.  Olemme harjoitelleet fetal scope:lla kuuntelemaan sikiön sydänääniä ja  tunnustelemaan raskaana olevien äitien vatsoja.  Täällä ei ole hienoja laitteita vaan monet asiat tehdään manuaalisesti.   Sairaanhoitajat pitävät täällä valkoisia takkeja, niin kuin suomessa lääkärit pitävät.  Yritimme etsiä läheisestä ostoskeskuksesta sellaisia, mutta emme valitettavasti löytäneet sopivia.  Hoitsuina siis täällä pysytään eikä muututa valelääkäreiksi!

tauolla: sairaalan pihassa olevan kioskin luona limpparilla

Tällä viikolla siirryimme sitten synnytysosastolle.  Heti ekana päivänä todistimme 3 vauvan syntymän sekä vastasyntyneen virvoittelua. Aika ei ainakaan tule pitkäksi synnärillä, sillä koko ajan tapahtuu jotakin.  Mahdollisesti sitä vielä itsekin pääsee synnytyksessä avustamaan.

Olemme myös tutustuneen paikallisen kauneussalonkin toimintaan.  Hieronnassa tullut käytyä sekä laitattamassa letit päähän safaria varten.  Edullista verrattuna suomen hintoihin, mutta ammattitaidosta hankala sanoa.

Puistossa tallustelemassa